sikiäin

Suomi

Substantiivi

sikiäin

1. (kasvitiede) emiön fertiili, kukkapohjukseen kiinnittynyt tyviosa, jonka sisällä siemenaiheet sijaitsevat

Ääntäminen

• IPA: /ˈsikiæi̯n/
• tavutus: si‧ki‧äin

Käännökset

1. kasvitiede

turkki: yumurtalık

Liittyvät sanat

• kehänpäällinen, kehänalainen, erilliseminen, parakarppinen, synkarppinen, emiö, luotti, vartalo, istukkahedelmä

Aiheesta muualla

• sikiäin Tieteen termipankissa