Substantiivi

muokkaa

luotti (5-C)

  1. kukkakasvien emin siitepölyä vastaanottava tahmea kärkiosa

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈluot̪ːi/
  • tavutus: luot‧ti

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi luotti luotit
genetiivi luotin luottien
(luottein)
partitiivi luottia luotteja
akkusatiivi luotti;
luotin
luotit
sisäpaikallissijat
inessiivi luotissa luoteissa
elatiivi luotista luoteista
illatiivi luottiin luotteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi luotilla luoteilla
ablatiivi luotilta luoteilta
allatiivi luotille luoteille
muut sijamuodot
essiivi luottina luotteina
translatiivi luotiksi luoteiksi
abessiivi luotitta luoteitta
instruktiivi luotein
komitatiivi luotteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo luoti-
vahva vartalo luotti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • luotti Kielitoimiston sanakirjassa
  • luotti Tieteen termipankissa

luotti

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä luottaa