Redirect arrow without text.svg
Katso myös: EMI
Wikipedia
Katso artikkeli Emi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

emi (5)

  1. (kasvitiede) kasvin naaraspuolinen lisääntymiselin

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈemi/
  • tavutus: e‧mi

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi emi emit
genetiivi emin emien
(emein)
partitiivi emiä emejä
akkusatiivi emi;
emin
emit
sisäpaikallissijat
inessiivi emissä emeissä
elatiivi emistä emeistä
illatiivi emiin emeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi emillä emeillä
ablatiivi emiltä emeiltä
allatiivi emille emeille
muut sijamuodot
essiivi eminä emeinä
translatiivi emiksi emeiksi
abessiivi emittä emeittä
instruktiivi emein
komitatiivi emeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo emi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

EtymologiaMuokkaa

Elias Lönnrotin käyttöön ottama uudissana[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

emikasvi, emilehti, eminorkko

VieruskäsitteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • emi Kielitoimiston sanakirjassa
  • emi Tieteen termipankissa

LatinaMuokkaa

VerbiMuokkaa

emi

  1. (taivutusmuoto) passiivin preesensin infinitiivi verbistä emō

VerbiMuokkaa

ēmī

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin perfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä emō

ViitteetMuokkaa

  1. Elias Lönnrot, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tietopaketti. Raija Majamaa 2007. Viitattu 16.7.2016.