emo
SuomiMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
emo (1)
- (runollinen) äiti
- eläimen (naaraspuolinen) vanhempi
- Kissaemo sai kuusi poikasta.
- Sorsaemo ohjaa poikasensa veteen.
- Emon huomassa pojat tuntevat olonsa turvatuksi.
- (mehiläishoito) kuningatar, ainoa jälkeläisiä tuottava naaras pesässä
- (tietotekniikka, slangia) emolevy
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: /ˈemo/
- tavutus: e‧mo
TaivutusMuokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | emo | emot |
| genetiivi | emon | emojen |
| partitiivi | emoa | emoja |
| akkusatiivi | emo; emon |
emot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | emossa | emoissa |
| elatiivi | emosta | emoista |
| illatiivi | emoon | emoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | emolla | emoilla |
| ablatiivi | emolta | emoilta |
| allatiivi | emolle | emoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | emona | emoina |
| translatiivi | emoksi | emoiksi |
| abessiivi | emotta | emoitta |
| instruktiivi | – | emoin |
| komitatiivi | – | emoine- + omistusliite |
EtymologiaMuokkaa
KäännöksetMuokkaa
1. äiti
|
Ks. äiti |
2. eläimen vanhempi
|
|
Liittyvät sanatMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa
emoalus, emoeläin, emokasvi, emokissa, emolehmä, emolevy, emomaito, emomehiläinen, emosolu, emoyhtiö, jänisemo, kanaemo, keinoemo, koiraemo, lentoemo, lintuemo, luontoemo, maaemo, mehiläisemo, sorsaemo
Aiheesta muuallaMuokkaa
- emo Kielitoimiston sanakirjassa
AinuMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
emo
EtymologiaMuokkaa
LähteetMuokkaa
- Tamura, Suzuko: アイヌ語沙流方言辞典. (Ainugo Saru hogen jiten, Ainun sarun murteen sanakirja). Soufuukan, 1996. ISBN 978-488-323-093-8.
- Kayano, Shigeru (toim.): 萱野茂のアイヌ語辞典. (Kayano Shigeru no ainugo jiten, Kayano Shigerun ainun sanakirja). Sanseidou, 1996. ISBN 978-438-517-050-3.
EnglantiMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
emo (monikko emos)
- (slangia) tunteikkaiden ja melodisten punkyhtyeiden stereotyyppinen ihailija, itse yhtye tai niihin liittyvä alakulttuuri
EtymologiaMuokkaa
lyhennös sanasta emotional
LatinaMuokkaa
VerbiMuokkaa
emō (III) (akt. prees. inf. emere, ind. perf. y. 1. p. ēmī, part. perf. emptus) (taivutus)
ViitteetMuokkaa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 389. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.