SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

emo (1)

  1. (runollinen) äiti
  2. eläimen (naaraspuolinen) vanhempi
    Kissaemo sai kuusi poikasta.
    Sorsaemo ohjaa poikasensa veteen.
    Emon huomassa pojat tuntevat olonsa turvatuksi.
  3. (mehiläishoito) kuningatar, ainoa jälkeläisiä tuottava naaras pesässä
  4. (tietotekniikka, slangia) emolevy

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈemo/
  • tavutus: e‧mo

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi emo emot
genetiivi emon emojen
partitiivi emoa emoja
akkusatiivi emo;
emon
emot
sisäpaikallissijat
inessiivi emossa emoissa
elatiivi emosta emoista
illatiivi emoon emoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi emolla emoilla
ablatiivi emolta emoilta
allatiivi emolle emoille
muut sijamuodot
essiivi emona emoina
translatiivi emoksi emoiksi
abessiivi emotta emoitta
instruktiivi emoin
komitatiivi emoine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

johdos sanasta emä[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

emoalus, emoeläin, emokasvi, emokissa, emolehmä, emolevy, emomaito, emomehiläinen, emosolu, emoyhtiö, jänisemo, kanaemo, keinoemo, koiraemo, lentoemo, lintuemo, luontoemo, maaemo, mehiläisemo, sorsaemo

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • emo Kielitoimiston sanakirjassa

AinuMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

emo

  1. peruna, bataatti

EtymologiaMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Tamura, Suzuko: アイヌ語沙流方言辞典. (Ainugo Saru hogen jiten, Ainun sarun murteen sanakirja). Soufuukan, 1996. ISBN 978-488-323-093-8.
  • Kayano, Shigeru (toim.): 萱野茂のアイヌ語辞典. (Kayano Shigeru no ainugo jiten, Kayano Shigerun ainun sanakirja). Sanseidou, 1996. ISBN 978-438-517-050-3.

EnglantiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

emo (monikko emos)

  1. (slangia) tunteikkaiden ja melodisten punkyhtyeiden stereotyyppinen ihailija, itse yhtye tai niihin liittyvä alakulttuuri

EtymologiaMuokkaa

lyhennös sanasta emotional

LatinaMuokkaa

VerbiMuokkaa

emō (III) (akt. prees. inf. emere, ind. perf. y. 1. p. ēmī, part. perf. emptus) (taivutus)

  1. ostaa

ViitteetMuokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 389. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.