solmita

Suomi

Verbi

solmita (75) (taivutus)

1. (harvinainen) laittaa solmuun; tehdä johonkin solmu tai solmuja; liittää solmulla

   Kengännauhat tulee solmita huolella.

   Helminauha solmitaan kaikkien helmien välistä.

   Köydet liitetään solmiamalla.

Ääntäminen

• IPA: /ˈsolmit̪ɑˣ/
• tavutus: sol‧mi‧ta

Käännökset

1. laittaa solmuun; tehdä johonkin solmu tai solmuja; liittää solmulla

Ks. solmia

Liittyvät sanat

• solmu, solmiaminen

Synonyymit

• solmia

Aiheesta muualla

• solmita Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

solmita

1. (taivutusmuoto) passiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä solmia

Verbi

solmita

1. (taivutusmuoto) passiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä solmita

Verbi

solmita

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä solmittaa
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä solmittaa
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä solmittaa