Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

solmita (75) (taivutus)

  1. (harvinainen) laittaa solmuun; tehdä johonkin solmu tai solmuja; liittää solmulla
    Kengännauhat tulee solmita huolella.
    Helminauha solmitaan kaikkien helmien välistä.
    Köydet liitetään solmiamalla.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsolmit̪ɑˣ/
  • tavutus: sol‧mi‧ta

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • solmita Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi muokkaa

solmita

  1. (taivutusmuoto) passiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä solmia

Verbi muokkaa

solmita

  1. (taivutusmuoto) passiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä solmita

Verbi muokkaa

solmita

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä solmittaa
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä solmittaa
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä solmittaa