sorkkia

Katso myös: sörkkiä

Suomi

Substantiivi

sorkkia

1. (taivutusmuoto) monikon partitiivi sanasta sorkka

Verbi

sorkkia (61-A) (taivutus[luo])

1. (arkikieltä) sormeilla, käpälöidä
2. (murteellinen) kaivaa sorkilla

Ääntäminen

• IPA: /ˈsorkːiɑ/

• tavutus: sork‧ki‧a

Etymologia

mahdollisesti johdos substantiivista sorkka (vahva vartalo sorkk|a- + johdin -i- + verbintunnus -a)

Käännökset

1. sormeilla

englanti: finger, touch

Liittyvät sanat

Rinnakkaismuodot

• sörkkiä

Johdokset

• substantiivit: sorkkiminen

Aiheesta muualla

• sorkkia Kielitoimiston sanakirjassa