sorkkia

Katso myös: sörkkiä

Suomi

Substantiivi

sorkkia

(taivutusmuoto) monikon partitiivi sanasta sorkka

Verbi

sorkkia (61-A) (taivutus[luo])

(arkikieltä) sormeilla, käpälöidä
(murteellinen) kaivaa sorkilla

Ääntäminen

IPA: /ˈsorkːiɑ/
tavutus: sork‧ki‧a

Etymologia

mahdollisesti^[1] johdos substantiivista sorkka (vahva vartalo sorkk|a- + johdin -i- + infinitiivin tunnus -a) ^[2]

Käännökset

1. sormeilla

englanti: finger, touch

Liittyvät sanat

Rinnakkaismuodot

sörkkiä

Johdokset

substantiivit: sorkkiminen

Aiheesta muualla

sorkkia Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

↑ Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. ”sorkkia”.
↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 363 Kaksitavuisten i-verbien rakenne ja merkitys

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=sorkkia&oldid=4702796”