Katso myös: Sörkka
Wikipedia
Katso artikkeli Sorkka Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

 
[1] Metsäkauriin sorkat

Substantiivi muokkaa

sorkka (10-A)

  1. parivarpaisen kavioeläimen jalan alaosa
    Lehmän sorkka, sian sorkka, pukin sorkka.
  2. naulahahlo
    Vasaran sorkkapää on naulojen kiskomista varten.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsorkːɑ/
  • tavutus: sork‧ka

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sorkka sorkat
genetiivi sorkan sorkkien
(sorkkain)
partitiivi sorkkaa sorkkia
akkusatiivi sorkka;
sorkan
sorkat
sisäpaikallissijat
inessiivi sorkassa sorkissa
elatiivi sorkasta sorkista
illatiivi sorkkaan sorkkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sorkalla sorkilla
ablatiivi sorkalta sorkilta
allatiivi sorkalle sorkille
muut sijamuodot
essiivi sorkkana sorkkina
translatiivi sorkaksi sorkiksi
abessiivi sorkatta sorkitta
instruktiivi sorkin
komitatiivi sorkkine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo sorka-
vahva vartalo sorkka-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

pukinsorkka, siansorkka, sorkka-aita, sorkkaeläimet, sorkkaeläin, sorkkamätä, sorkkarauta, sorkkatauti, sorkkavasara, sorkkaöljy

Aiheesta muualla muokkaa

  • sorkka Kielitoimiston sanakirjassa