Wikipedia
Katso artikkeli Kavio Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Kirahvin kavio

Substantiivi

muokkaa

kavio (3)

  1. kavioeläinten varpaan kärkeä tupen tavoin ympäröivä paksuseinäinen sarveiskynsi

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkɑ.ʋi.o/
  • tavutus: ka‧vi‧o

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kavio kaviot
genetiivi kavion kavioiden
kavioitten
partitiivi kaviota kavioita
akkusatiivi kavio;
kavion
kaviot
sisäpaikallissijat
inessiivi kaviossa kavioissa
elatiivi kaviosta kavioista
illatiivi kavioon kavioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kaviolla kavioilla
ablatiivi kaviolta kavioilta
allatiivi kaviolle kavioille
muut sijamuodot
essiivi kaviona kavioina
translatiivi kavioksi kavioiksi
abessiivi kaviotta kavioitta
instruktiivi kavioin
komitatiivi kavioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kavio-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

kavioeläimet, kavioeläin, kaviojalka, kaviokitti, kaviokoukku, kaviokuume, kaviokynsi, kavionjälki, kavioura, martokavio, pukinkavio

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kavio Kielitoimiston sanakirjassa