kavio
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakavio (3)
- kavioeläinten varpaan kärkeä tupen tavoin ympäröivä paksuseinäinen sarveiskynsi
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkɑ.ʋi.o/
- tavutus: ka‧vi‧o
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kavio | kaviot |
genetiivi | kavion | kavioiden kavioitten |
partitiivi | kaviota | kavioita |
akkusatiivi | kavio; kavion |
kaviot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kaviossa | kavioissa |
elatiivi | kaviosta | kavioista |
illatiivi | kavioon | kavioihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kaviolla | kavioilla |
ablatiivi | kaviolta | kavioilta |
allatiivi | kaviolle | kavioille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kaviona | kavioina |
translatiivi | kavioksi | kavioiksi |
abessiivi | kaviotta | kavioitta |
instruktiivi | – | kavioin |
komitatiivi | – | kavioine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kavio- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. kavioeläinten varpaan kärkeä tupen tavoin ympäröivä paksuseinäinen sarveiskynsi
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaakavioeläimet, kavioeläin, kaviojalka, kaviokitti, kaviokoukku, kaviokuume, kaviokynsi, kavionjälki, kavioura, martokavio, pukinkavio
Aiheesta muualla
muokkaa- kavio Kielitoimiston sanakirjassa