sotaherra
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasotaherra (9)
- vallanpitäjä, jonka valta pohjautuu yksinomaan voimaan ilman legitimiteettiä, etenkin valtiossa jossa keskusvalta on heikko tai sitä ei ole
- (leikkimielinen) korkea-arvoinen upseeri
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsot̪ɑˌherːɑ/
- tavutus: so‧ta‧her‧ra
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. vallanpitäjä epävakaassa valtiossa
|
|
Aiheesta muualla
muokkaa- sotaherra Kielitoimiston sanakirjassa