Wikipedia
Katso artikkeli Sotaherra Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

sotaherra (9)

  1. vallanpitäjä, jonka valta pohjautuu yksinomaan voimaan ilman legitimiteettiä, etenkin valtiossa jossa keskusvalta on heikko tai sitä ei ole
  2. (leikkimielinen) korkea-arvoinen upseeri

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsot̪ɑˌherːɑ/
  • tavutus: so‧ta‧her‧ra

Etymologia

muokkaa
  • yhdyssana sanoista sota ja herra
  • ensimmäinen merkitys käännöslaina englannin termistä warlord

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa