stör

Katso myös: stor

Ruotsi

Substantiivi

stör yl. (2) (yks. määr. stören[luo], mon. epämäär. störar [luo], mon. määr. störarna [luo])

1. sampi
2. seiväs

Verbi

stör

1. (taivutusmuoto) aktiivin preesensmuoto verbistä störa
2. (taivutusmuoto) imperatiivimuoto verbistä störa

Saksa

Verbi

stör

1. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä stören