stam

Katso myös: stäm

Hollanti

Substantiivi

stam m. (monikko stammen)

1. (kasvitiede) runko
2. heimo

Verbi

stam

1. (taivutusmuoto) stammen

Ruotsi

Substantiivi

stam yl. (2) (yks. määr. stammen[luo], mon. epämäär. stammar[luo], mon. määr. stammarna [luo])

1. heimo
2. (kasvitiede) runko
3. (sanan) vartalo
4. (eläintiede) pääjakso

Aiheesta muualla

• stam Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)