Katso myös: stânga, stänga, stånga

Islanti

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

stanga

  1. (taivutusmuoto) monikon genetiivin epämääräinen muoto sanasta stöng

Italia

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

stanga f. (monikko stanghe [luo])

  1. sauva, puikko
  2. varsi
  3. (kuvaannollisesti) laiha henkilö

stanga

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 3. persoonan preesens verbistä stangare
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä stangare

Muinaisruotsi

muokkaa

stanga

  1. puskea, töytäistä päällään