suortua

Suomi

Verbi

suortua (52-K) (taivutus[luo])

1. suoristua

   … ja koukkuselkä suortuu, niin kaikk’ on mielissään. (J. H. Erkko: Jouluaatto)

Ääntäminen

• IPA: /ˈsuo̯rt̪uɑˣ/
• tavutus: suor‧tu‧a

Liittyvät sanat

• suortuva

Johdokset

• substantiivit: suortuminen

Huomautukset

• Sana on nykykielessä sävyltään aavistuksen runolliseen vivahtava.

Aiheesta muualla

• suortua Kielitoimiston sanakirjassa