Substantiivi

muokkaa

suortuva (10)[1]

  1. Määritelmä puuttuu.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsuo̯rt̪uʋɑ/
  • tavutus: suor‧tu‧va

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suortuva suortuvat
genetiivi suortuvan suortuvien
(suortuvain)
partitiivi suortuvaa suortuvia
akkusatiivi suortuva;
suortuvan
suortuvat
sisäpaikallissijat
inessiivi suortuvassa suortuvissa
elatiivi suortuvasta suortuvista
illatiivi suortuvaan suortuviin
ulkopaikallissijat
adessiivi suortuvalla suortuvilla
ablatiivi suortuvalta suortuvilta
allatiivi suortuvalle suortuville
muut sijamuodot
essiivi suortuvana suortuvina
translatiivi suortuvaksi suortuviksi
abessiivi suortuvatta suortuvitta
instruktiivi suortuvin
komitatiivi suortuvine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo suortuva-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10