surevat

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin monikon 3. persoonan muoto verbistä surra
  2. monikkomuoto sanasta sureva (joka on aktiivin partisiipin preesens verbistä surra)

surevat

  1. (taivutusmuoto) aktiivin kvotatiivimuoto verbistä surema