suurvalta

Suomi

Substantiivi

suurvalta

1. (politiikka) valtakunta, jolla on vaikutusvaltaa rajojensa ulkopuolella ja jolla on mahdollisesti sitä seurailevia ja myötäileviä vähintään ystävämaita ja mahdollisesti alusmaita sekä taipumus taivuttaa naapurimaat tahtoonsa

   Osmanien valtakunta oli arabialueen suurvalta.

   Brittiläinen imperiumi oli suurvalta, joka alisti Irlannin.

   Neuvostoliitto oli suurvalta, joka pyrki kommunismiin.

Huomautukset

• Tyypillisimmin kuvaus erinäisistä valtakunnista ensimmäiseen maailmansotaan ja lopullisesti rippeiltään toiseen maailmansotaan asti. Toisen maailmansodan jälkeen (1945–) yleistyi maailman kahdesta suurvallasta käsite supervalta, koska jäljellä oli enää vain kaksi maapallon mittakaavassa vaikutusvaltaista suurvaltaa: Yhdysvallat ja Neuvostoliitto.
• Koska suuri osa käsitteen käytöstä sijoittuu 1900-luvun alkupuolelle tai sitä varhaisempaan aikaan, suurvalta on ollut myös siirtomaa-ajan ilmiö, jolloin suurvallalla on ollut myös siirtomaita (merentakaisia alueita).

Etymologia

yhdyssana sanoista suur- ja valta

Käännökset

1. valtakunta, jolla on vaikutusvaltaa rajojensa ulkopuolella ja vähintään ystävämaita

englanti: great power

Liittyvät sanat

• imperiumi
• imperialismi
• maailmanvalta
• supervalta