imperiumi
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
imperiumi (5)
- laaja valtakunta, johon kuuluu eri asemassa olevia osia; maailmanvalta
- Rooman imperiumi
- Brittiläinen imperiumi
- neuvostoimperiumi
- Pietari Suuren kaudella Venäjää alettiin kutsua imperiumiksi ja hallitsijaa imperaattoriksi.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈimpeˌriu̯mi/ tai /ˈimpeˌriumi/
- tavutus: im‧pe‧riu‧mi / im‧pe‧ri‧u‧mi
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | imperiumi | imperiumit |
| genetiivi | imperiumin | imperiumien (imperiumein) |
| partitiivi | imperiumia | imperiumeja |
| akkusatiivi | imperiumi; imperiumin |
imperiumit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | imperiumissa | imperiumeissa |
| elatiivi | imperiumista | imperiumeista |
| illatiivi | imperiumiin | imperiumeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | imperiumilla | imperiumeilla |
| ablatiivi | imperiumilta | imperiumeilta |
| allatiivi | imperiumille | imperiumeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | imperiumina | imperiumeina |
| translatiivi | imperiumiksi | imperiumeiksi |
| abessiivi | imperiumitta | imperiumeitta |
| instruktiivi | – | imperiumein |
| komitatiivi | – | imperiumeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | imperiumi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla muokkaa
- imperiumi Kielitoimiston sanakirjassa