tärytin

Suomi

Substantiivi

tärytin (33)

1. laite, jolla synnytetään tarkoituksellista tärinää

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪æryt̪in/
• tavutus: tä‧ry‧tin

Liittyvät sanat

• tärytys
• täryjyrä

Verbi

tärytin

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä täryttää

Aiheesta muualla

• tärytin Kielitoimiston sanakirjassa