Substantiivi

muokkaa

tärytys (39)

  1. täryttäminen
  2. (arkikieltä) (häiritsevä) tärinä

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪æryt̪ys/
  • tavutus: tä‧ry‧tys

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tärytys tärytykset
genetiivi tärytyksen tärytysten
tärytyksien
partitiivi tärytystä tärytyksiä
akkusatiivi tärytys;
tärytyksen
tärytykset
sisäpaikallissijat
inessiivi tärytyksessä tärytyksissä
elatiivi tärytyksestä tärytyksistä
illatiivi tärytykseen tärytyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tärytyksellä tärytyksillä
ablatiivi tärytykseltä tärytyksiltä
allatiivi tärytykselle tärytyksille
muut sijamuodot
essiivi tärytyksenä tärytyksinä
translatiivi tärytykseksi tärytyksiksi
abessiivi tärytyksettä tärytyksittä
instruktiivi tärytyksin
komitatiivi tärytyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tärytykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
tärytys-

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa