törkkiä

Suomi

Verbi

törkkiä (61-A) (taivutus[luo])

1. (arkikieltä) töniä, tyrkkiä, sohia

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪ørkːiæˣ/
• tavutus: törk‧ki‧ä

Etymologia

frekventatiivinen johdos verbistä törkätä ((vahva) vokaalivartalo törkk|ä- + johdin -i- + verbintunnus -ä)

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: törkkiminen

Aiheesta muualla

• törkkiä Kielitoimiston sanakirjassa