tyrkkiä

Suomi

Verbi

tyrkkiä (61-A) (taivutus[luo])

1. töniä, tuuppia
2. (kuvaannollisesti) pitää tapanaan syrjäyttää tai jättää ottamatta huomioon

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪yrkːiæˣ/
• tavutus: tyrk‧ki‧ä

Etymologia

frekventatiivinen johdos verbistä tyrkätä ((vahva) vokaalivartalo tyrkk|ä- + johdin -i- + verbintunnus -ä)

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: tyrkkiminen

Aiheesta muualla

• tyrkkiä Kielitoimiston sanakirjassa