tuuppia
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaatuuppia (61-B) (taivutus[luo])[1]
- (puhekieltä) työntää, töniä
- Olen tämmöinen tavallinen jannu vaan, kun en oppinut toisia mä tuuppimaan. (Tuulikki on minun tyttöni, Kake Randelin)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈt̪uːpːiɑˣ/
- tavutus: tuup‧pi‧a
Etymologia
muokkaafrekventatiivijohdos verbistä tuupata (johdin -i-) [2]
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- substantiivit: tuuppiminen
Aiheesta muualla
muokkaa- tuuppia Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 61-B
- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 363 Kaksitavuisten i-verbien rakenne ja merkitys