tuuppia
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
tuuppia (61-B) (taivutus[luo])[1]
- (puhekieltä) työntää, töniä
- Olen tämmöinen tavallinen jannu vaan, kun en oppinut toisia mä tuuppimaan. (Tuulikki on minun tyttöni, Kake Randelin)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈt̪uːpːiɑˣ/
- tavutus: tuup‧pi‧a
Aiheesta muualla muokkaa
- tuuppia Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 61-B