talonpoika

Katso myös: Talonpoika

Suomi

Substantiivi

talonpoika (10-D)

1. maanviljelijäväestön edustaja, erityisesti aatteeltaan, yleensä viljelmän tai tilan omistaja, maamies

   Varhemmin säätyjärjestelmässä talonpoika oli hallitsemaansa maata työkseen viljelevä mies.

2. (šakki, harvinainen) sotilas

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪ɑlonˌpoi̯kɑ/
• tavutus: ta‧lon‧poi‧ka

Käännökset

1. maanviljelijäväestön edustaja, erityisesti aatteeltaan, yleensä viljelmän tai tilan omistaja, maamies

englanti: peasant ranska: paysan m.

saksa: Bauer m. venäjä: крестьянин m.

Liittyvät sanat

• torppari

Aiheesta muualla

• talonpoika Kielitoimiston sanakirjassa