Substantiivi

muokkaa

tihkua

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta tihku
    Ei siellä satanut – pientä tihkua vain.

tihkua (52) (taivutus[luo])

  1. tulla pieninä pisaroina esiin, tiristä, kohota (myös kuvaannollisesti)
    Katosta tihkui vettä.
    Tilanteesta alkoi tihkua tietoa.

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • tihkua Kielitoimiston sanakirjassa