tihkuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaatihkuminen (38)
- teonnimi verbistä tihkua
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tihkuminen | tihkumiset |
genetiivi | tihkumisen | tihkumisten tihkumisien |
partitiivi | tihkumista | tihkumisia |
akkusatiivi | tihkuminen; tihkumisen |
tihkumiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tihkumisessa | tihkumisissa |
elatiivi | tihkumisesta | tihkumisista |
illatiivi | tihkumiseen | tihkumisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tihkumisella | tihkumisilla |
ablatiivi | tihkumiselta | tihkumisilta |
allatiivi | tihkumiselle | tihkumisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tihkumisena (tihkumisna) |
tihkumisina |
translatiivi | tihkumiseksi | tihkumisiksi |
abessiivi | tihkumisetta | tihkumisitta |
instruktiivi | – | tihkumisin |
komitatiivi | – | tihkumisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | tihkumise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
tihkumis- |