tiivis

Suomi

Adjektiivi

tiivis (41) (komparatiivi tiiviimpi, superlatiivi tiivein) (taivutus[luo])

1. josta ei pääse mikään aine läpi
2. jonka rakenneosat ovat lähellä toisiaan, muodostavat yhtenäisen massan

   tiiviin aineen fysiikka

3. läheinen, luottamuksellinen, intensiivinen

   tiivis yhteistyö

4. omistautunut, läpikotainen

   kolmen vuoden tiivis opiskelu

   tiivis perehtyminen asiaan

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪iːʋis/
• tavutus: tii‧vis

Etymologia

Tälle sanalle ei valitettavasti vielä ole lisätty etymologiaa, mutta voit halutessasi lisätä sen.

Liittyvät sanat

Johdokset

• adverbit: tiiviisti
• substantiivit: tiiviys, tiiveys
• verbit: tiivistyä, tiivistää

Yhdyssanat

ilmatiivis, pölytiivis, tiiviskantinen, tiiviskorkkinen, tiivisrakenteinen, vesitiivis

Aiheesta muualla

• tiivis Kielitoimiston sanakirjassa