Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

toppuutella (67-C) (taivutus[luo])

  1. (frekventatiivinen) toppuuttaa; pyrkiä vähentämään innostusta, odotuksia tms.; jarrutella
    MTK:n valtuuskunnan kokouksessa Stubb toppuutteli kuitenkin nostattamasta liiallisia odotuksia EU-tuen määrästä. (iltalehti.fi)

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪opːuːˌt̪elːɑˣ/
  • tavutus: top‧puu‧tel‧la

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa