torkkua

Suomi

Substantiivi

torkkua

1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta torkku

Verbi

torkkua (52-A) (taivutus[luo])

1. nukkua kevyesti, olla puoliunessa

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪orkːuɑˣ/
• tavutus: tork‧ku‧a

Etymologia

torkku + -a

Käännökset

1. nukkua kevyesti, olla puoliunessa

englanti: nap, snooze espanja: dormitar

ruotsi: halvsova

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: torke, torkkuja, torkkuminen
• verbit: torkahtaa

Aiheesta muualla

• torkkua Kielitoimiston sanakirjassa