torkku
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (yleensä monikossa) kevyt uni, puoliuni
- Taidan ottaa pienet torkut.
- herätyskellon painike, joka siirtää hälytystä muutaman minuutin myöhemmäksi; torkkunappi
- painaa torkkua
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈt̪orkːu/
- tavutus: tork‧ku
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | torkku | torkut |
genetiivi | torkun | torkkujen |
partitiivi | torkkua | torkkuja |
akkusatiivi | torkku; torkun |
torkut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | torkussa | torkuissa |
elatiivi | torkusta | torkuista |
illatiivi | torkkuun | torkkuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | torkulla | torkuilla |
ablatiivi | torkulta | torkuilta |
allatiivi | torkulle | torkuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | torkkuna | torkkuina |
translatiivi | torkuksi | torkuiksi |
abessiivi | torkutta | torkuitta |
instruktiivi | – | torkuin |
komitatiivi | – | torkkuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | torku- | |
vahva vartalo | torkku- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
2. herätyskellon painike
|
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
aamuntorkku, aamutorkku, illantorkku, iltatorkku, torkkupainike, torkkupeitto
Aiheesta muualla muokkaa
- torkku Kielitoimiston sanakirjassa