Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

torkku (1-A)

  1. (yleensä monikossa) kevyt uni, puoliuni
    Taidan ottaa pienet torkut.
  2. herätyskellon painike, joka siirtää hälytystä muutaman minuutin myöhemmäksi; torkkunappi
    painaa torkkua

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪orkːu/
  • tavutus: tork‧ku

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi torkku torkut
genetiivi torkun torkkujen
partitiivi torkkua torkkuja
akkusatiivi torkku;
torkun
torkut
sisäpaikallissijat
inessiivi torkussa torkuissa
elatiivi torkusta torkuista
illatiivi torkkuun torkkuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi torkulla torkuilla
ablatiivi torkulta torkuilta
allatiivi torkulle torkuille
muut sijamuodot
essiivi torkkuna torkkuina
translatiivi torkuksi torkuiksi
abessiivi torkutta torkuitta
instruktiivi torkuin
komitatiivi torkkuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo torku-
vahva vartalo torkku-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

aamuntorkku, aamutorkku, illantorkku, iltatorkku, torkkupainike, torkkupeitto

Aiheesta muualla muokkaa

  • torkku Kielitoimiston sanakirjassa