Suomi muokkaa

Adjektiivi muokkaa

tuima (10) (komparatiivi tuimempi, superlatiivi tuimin) (taivutus [luo])

  1. ankara, raju
    Pohjoisesta käy tuima tuuli.
  2. vihainen, äkäinen
    tuima katse
  3. (murteellinen, länsimurteissa) voimakasmakuinen, hyvin suolainen
  4. (murteellinen, itämurteissa) vähäsuolainen, suolaton, mauton
    Onpa tämä keitto tuimaa.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: [ˈtuimɑ]
Tavutus muokkaa
  • tavutus: tui‧ma

Liittyvät sanat muokkaa

tuimailmeinen, tuimailmeisyys, tuimakatseinen

Yhdyssanat muokkaa
Vastakohta muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Tuima. Kotimaisten kielten keskus

Viro muokkaa

Adjektiivi muokkaa

tuima

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta tuim
  2. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta tuim
  3. (taivutusmuoto) yksikön aditiivi- eli lyhyt illatiivimuoto sanasta tuim

Huomautukset muokkaa

  • Vaikka kirjoitusasu on sama, partitiivi- ja aditiivimuotojen ääntämys eroaa genetiivimuodosta: ensimmäinen tavu on kvantiteetiltaan pidempi ja jälkimmäinen lyhentynyt ja sen vokaali kvaliteetiltaan hieman redusoitunut.