tumakotelo

Suomi

Substantiivi

tumakotelo (2)

1. (sytologia) tumaa ympäröivä kahdesta kalvorakenne, jossa on huokosia, joiden kautta RNA-molekyylit pääsevät kulkemaan soluliman ja tumaliman välillä

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪umɑˌkot̪elo/
• tavutus: tu‧ma‧ko‧te‧lo

Etymologia

yhdyssana sanoista tuma ja kotelo

Käännökset

1. tumaa ympäröivä kahdesta kalvorakenne

englanti: nuclear envelope

Aiheesta muualla

• tumakotelo Kielitoimiston sanakirjassa
• tumakotelo Tieteen termipankissa