tuma
 |
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaa- (sytologia) aitotumallisen eliön solun osa, jossa sijaitsee solun genomi DNA:n muodossa kromosomeihin tallentuneena
- Jokaisessa solussa on yleensä yksi tuma.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈt̪umɑ/
- tavutus: tu‧ma
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tuma | tumat |
| genetiivi | tuman | tumien (tumain) |
| partitiivi | tumaa | tumia |
| akkusatiivi | tuma; tuman |
tumat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tumassa | tumissa |
| elatiivi | tumasta | tumista |
| illatiivi | tumaan | tumiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tumalla | tumilla |
| ablatiivi | tumalta | tumilta |
| allatiivi | tumalle | tumille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tumana | tumina |
| translatiivi | tumaksi | tumiksi |
| abessiivi | tumatta | tumitta |
| instruktiivi | – | tumin |
| komitatiivi | – | tumine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tuma- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adjektiivit: tumallinen
Yhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10