tunkeilla

Suomi

Substantiivi

tunkeilla

1. (taivutusmuoto) monikon adessiivimuoto sanasta tunkki

Verbi

tunkeilla (67) (taivutus[luo])

1. tuppautua, tungetella
2. tungeksia

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪uŋkei̯lːɑˣ/
• tavutus: tun‧keil‧la

Etymologia

• johdos verbistä tunkea (vahva vartalo tunke- + johdin -il:ile- + infinitiivin tunnus -la)

Käännökset

1. tuppautua

Ks. tungetella

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: tunkeileminen, tunkeilu

Aiheesta muualla

• tunkeilla Kielitoimiston sanakirjassa