Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tunkki (5-A)

  1. raskaiden kohteiden nostamiseen tarkoitettu laite
    Rakennuksia voidaan nostaa käyttäen useita tunkkeja samanaikaisesti.
    Rengasta vaihdettaessa pyörä kohotetaan maasta tunkilla.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪uŋkːi/, [ˈtuŋkːi]
  • tavutus: tunk‧ki

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tunkki tunkit
genetiivi tunkin tunkkien
(tunkkein)
partitiivi tunkkia tunkkeja
akkusatiivi tunkki;
tunkin
tunkit
sisäpaikallissijat
inessiivi tunkissa tunkeissa
elatiivi tunkista tunkeista
illatiivi tunkkiin tunkkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tunkilla tunkeilla
ablatiivi tunkilta tunkeilta
allatiivi tunkille tunkeille
muut sijamuodot
essiivi tunkkina tunkkeina
translatiivi tunkiksi tunkeiksi
abessiivi tunkitta tunkeitta
instruktiivi tunkein
komitatiivi tunkkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tunki-
vahva vartalo tunkki-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

hydraulitunkki, ruuvitunkki, saksitunkki

Idiomit muokkaa

  • Pitäkää tunkkinne!

Aiheesta muualla muokkaa

  • tunkki Kielitoimiston sanakirjassa