nostin
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaanostin (33)
- nostamiseen käytettävä laite tai muu väline
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈnost̪in/
- tavutus: nos‧tin
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | nostin | nostimet |
| genetiivi | nostimen | nostimien nostinten |
| partitiivi | nostinta | nostimia |
| akkusatiivi | nostin; nostimen |
nostimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | nostimessa | nostimissa |
| elatiivi | nostimesta | nostimista |
| illatiivi | nostimeen | nostimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | nostimella | nostimilla |
| ablatiivi | nostimelta | nostimilta |
| allatiivi | nostimelle | nostimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | nostimena (nostinna) |
nostimina |
| translatiivi | nostimeksi | nostimiksi |
| abessiivi | nostimetta | nostimitta |
| instruktiivi | – | nostimin |
| komitatiivi | – | nostimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | nostime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
nostin- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- nostin Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
muokkaanostin
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä nostaa