SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

vintti (5-C)

  1. ullakko, vinni

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈʋint̪ːi/, [ˈʋin̪t̪̪ːi]
  • tavutus: vint‧ti

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vintti vintit
genetiivi vintin vinttien
partitiivi vinttiä vinttejä
akkusatiivi vintti;
vintin
vintit
sisäpaikallissijat
inessiivi vintissä vinteissä
elatiivi vintistä vinteistä
illatiivi vinttiin vintteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vintillä vinteillä
ablatiivi vintiltä vinteiltä
allatiivi vintille vinteille
muut sijamuodot
essiivi vinttinä vintteinä
translatiivi vintiksi vinteiksi
abessiivi vintittä vinteittä
instruktiivi vintein
komitatiivi vintteine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

vintti

  1. pitkä saranoitu puuvarsi, jota keikauttamalla saadaan siihen kytketyllä ämpärillä vintattua vettä kaivosta

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

vinttikaivo, vinttikamari, vinttikoira, vinttikomero

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • vintti Kielitoimiston sanakirjassa