Wikipedia
Katso artikkeli Kaivo Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

kaivo (1)

  1. vesikaivo, maahan kaivettu tai porattu pystysuuntainen kuilu tai reikä, johon pohjaveden toivotaan kerääntyvän, ja josta vesi pumpataan tai nostetaan ämpärillä
    Kaivo on usein elämisen ehto.
    pudota kaivon pohjalle

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkɑiʋo/
  • tavutus: kai‧vo

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaivo kaivot
genetiivi kaivon kaivojen
partitiivi kaivoa kaivoja
akkusatiivi kaivo;
kaivon
kaivot
sisäpaikallissijat
inessiivi kaivossa kaivoissa
elatiivi kaivosta kaivoista
illatiivi kaivoon kaivoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kaivolla kaivoilla
ablatiivi kaivolta kaivoilta
allatiivi kaivolle kaivoille
muut sijamuodot
essiivi kaivona kaivoina
translatiivi kaivoksi kaivoiksi
abessiivi kaivotta kaivoitta
instruktiivi kaivoin
komitatiivi kaivoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kaivo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

johdos sanasta kaivaa[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

erotuskaivo, jätevesikaivo, kaivohuone, kaivonkansi, kaivonkatsoja, kaivonkatsonta, kaivonkehä, kaivonrengas, kaivonsanko, kaivonvintti, kaivopumppu, kaivovesi, kuilukaivo, lattiakaivo, lietekaivo, likakaivo, lähdekaivo, porakaivo, pumppukaivo, putkikaivo, rengaskaivo, sadevesikaivo, saostuskaivo, suihkukaivo, syväkaivo, veivikaivo, vesikaivo, viemärikaivo, vinttikaivo, virtsakaivo, vuorikaivo

Idiomit

muokkaa
  • heittää kankkulan kaivoon heittää hukkaan
  • kannettu vesi ei kaivossa pysy

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kaivo Kielitoimiston sanakirjassa
  • kaivo Tieteen termipankissa

Viitteet

muokkaa
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 333. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.