SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kuilu

  1. pystysuora ainakin parilta taholta rajattu rakenne tai pystyseinäinen syvä luonnonmuodostuma, johon voi pudota (myös kuvaannollisesti)

EtymologiaMuokkaa

vanha germaaninen laina[1]

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

elintasokuilu, hissikuilu, jätekuilu, kaivoskuilu, kuilu-uuni, roskakuilu

IdiomitMuokkaa

  • olla kuilun partaalla

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • kuilu Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.