Wikipedia
Katso artikkeli Kiulu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
perinteinen puukiulu

Substantiivi

muokkaa

kiulu (1)[1]

  1. yksikorvainen sankomainen puu- tai metalliastia nesteitä varten

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkiu̯lu/
  • tavutus: kiu‧lu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiulu kiulut
genetiivi kiulun kiulujen
partitiivi kiulua kiuluja
akkusatiivi kiulu;
kiulun
kiulut
sisäpaikallissijat
inessiivi kiulussa kiuluissa
elatiivi kiulusta kiuluista
illatiivi kiuluun kiuluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiululla kiuluilla
ablatiivi kiululta kiuluilta
allatiivi kiululle kiuluille
muut sijamuodot
essiivi kiuluna kiuluina
translatiivi kiuluksi kiuluiksi
abessiivi kiulutta kiuluitta
instruktiivi kiuluin
komitatiivi kiuluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kiulu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

kuparikiulu, lypsinkiulu, löylykiulu, puukiulu, vasikankiulu, vesikiulu

Anagrammit
muokkaa

kuilu, liuku, luiku, ukuli

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kiulu Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1