kaivu
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakaivu (2)
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kaivu | kaivut |
genetiivi | kaivun | kaivujen kaivuiden kaivuitten |
partitiivi | kaivua | kaivuita kaivuja |
akkusatiivi | kaivu; kaivun |
kaivut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kaivussa | kaivuissa |
elatiivi | kaivusta | kaivuista |
illatiivi | kaivuun | kaivuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kaivulla | kaivuilla |
ablatiivi | kaivulta | kaivuilta |
allatiivi | kaivulle | kaivuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kaivuna | kaivuina |
translatiivi | kaivuksi | kaivuiksi |
abessiivi | kaivutta | kaivuitta |
instruktiivi | – | kaivuin |
komitatiivi | – | kaivuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kaivu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |