kellarinvintti

Suomi

Substantiivi

kellarinvintti (5-C)

1. maaseudulla rakennuksista erillään olevan perunakuopan tai muun kellarin suojaksi pystytetty, yleensä kevyttekoinen, monissa tapauksissa lukittavalla ovella varustettu rakennelma, jota voidaan myös käyttää esimerkiksi pienimuotoiseen varastointiin tai tilapäiseen yöpymiseen; tavallisesti varsinainen kellaritila on putoamisen estämiseksi erotettu vintistään luukulla tai väliovella

Ääntäminen

• IPA: [ˈkelːɑrinˌʋintːi]

Tavutus

• tavutus: kel‧la‧rin‧vint‧ti

Etymologia

• yhdyssana osista kellari (genetiivi) ja vintti

Liittyvät sanat

• kaivonvintti