Katso myös: Kellari

Substantiivi

muokkaa

kellari (6)

  1. rakennuksen asuintilojen alla oleva varasto- ja säilytystila
  2. puolittain tai kokonaan maan alle kaivettu, viileänä pysyvä varastotila

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkelːɑri/
  • tavutus: kel‧la‧ri

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kellari kellarit
genetiivi kellarin kellarien
kellareiden
kellareitten
partitiivi kellaria kellareita
kellareja
akkusatiivi kellari;
kellarin
kellarit
sisäpaikallissijat
inessiivi kellarissa kellareissa
elatiivi kellarista kellareista
illatiivi kellariin kellareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kellarilla kellareilla
ablatiivi kellarilta kellareilta
allatiivi kellarille kellareille
muut sijamuodot
essiivi kellarina kellareina
translatiivi kellariksi kellareiksi
abessiivi kellaritta kellareitta
instruktiivi kellarein
komitatiivi kellareine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kellari-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • jostain germaanisesta kielestä, muinaishollannin *kellari << latinan cellarium

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

auma, kellariton, kuoppa, kylmiö, kylmä kellari, lämmin kellari

Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

halkokellari, juustokellari, kellariholvi, kellarikerros, kellarikomero, kellarikypsytys, kellarimestari, kellarinvintti, kellariravintola, kellarisäilytys, kellaritila, maakellari, perunakellari, puukellari, ruokakellari, ruumiskellari, viinikellari

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kellari Kielitoimiston sanakirjassa