auma
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- lyhteistä koottu yl. pyöreä ylöspäin levenevä, huippuun supistuva maanpäällinen rakennelma, jossa puimatonta viljaa säilytettiin etenkin itä-Suomessa
- maakuoppaan perustettu yl. oljilla ja mullalla peitetty juurikasvien ja perunan säilytyspaikka, myös sipulikasvien hyötämiseen käytetty paikka
- (arkkitehtuuri) katon harjaan liittyvä kalteva kolmiomainen päätyharja
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈɑu̯mɑ/
- tavutus: au‧ma
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | auma | aumat |
| genetiivi | auman | aumojen (aumain) |
| partitiivi | aumaa | aumoja |
| akkusatiivi | auma; auman |
aumat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | aumassa | aumoissa |
| elatiivi | aumasta | aumoista |
| illatiivi | aumaan | aumoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | aumalla | aumoilla |
| ablatiivi | aumalta | aumoilta |
| allatiivi | aumalle | aumoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | aumana | aumoina |
| translatiivi | aumaksi | aumoiksi |
| abessiivi | aumatta | aumoitta |
| instruktiivi | – | aumoin |
| komitatiivi | – | aumoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | auma- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- auma Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9