suova

Katso myös: suovâ

Suomi

Adjektiivi

suova

1. salliva

Ääntäminen

• IPA: /ˈsuo̯ʋɑ/
• tavutus: suo‧va

Etymologia

• 1. partisiippi verbistä suoda akt.

Substantiivi

suova (10)

1. yleensä tukipuiden varaan keoksi koottujen heinien, olkien, kerppujen tms. muodostelma

   Latoon mahtumattomista heinistä tehtiin pellonreunaan suova.

Liittyvät sanat

• auma
• keko
• kuhilas
• kärte
• kärväs
• saura
• suovata
• pieles

Verbi

suova

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä suoda

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	suova	suovat
genetiivi	suovan	suovien (suovain)
partitiivi	suovaa	suovia
akkusatiivi	suova; suovan	suovat
sisäpaikallissijat
inessiivi	suovassa	suovissa
elatiivi	suovasta	suovista
illatiivi	suovaan	suoviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	suovalla	suovilla
ablatiivi	suovalta	suovilta
allatiivi	suovalle	suoville
muut sijamuodot
essiivi	suovana	suovina
translatiivi	suovaksi	suoviksi
abessiivi	suovatta	suovitta
instruktiivi	–	suovin
komitatiivi	–	suovine

Liittyvät sanat

• suovata

Yhdyssanat

heinäsuova

Aiheesta muualla

• suova Kielitoimiston sanakirjassa