suova
 |
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
suova
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈsuo̯ʋɑ/
- tavutus: suo‧va
Etymologia muokkaa
- 1. partisiippi verbistä suoda akt.
Substantiivi muokkaa
suova (10)
- yleensä tukipuiden varaan keoksi koottujen heinien, olkien, kerppujen tms. muodostelma
- Latoon mahtumattomista heinistä tehtiin pellonreunaan suova.
Liittyvät sanat muokkaa
Verbi muokkaa
suova
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä suoda
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | suova | suovat |
| genetiivi | suovan | suovien (suovain) |
| partitiivi | suovaa | suovia |
| akkusatiivi | suova; suovan | suovat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | suovassa | suovissa |
| elatiivi | suovasta | suovista |
| illatiivi | suovaan | suoviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | suovalla | suovilla |
| ablatiivi | suovalta | suovilta |
| allatiivi | suovalle | suoville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | suovana | suovina |
| translatiivi | suovaksi | suoviksi |
| abessiivi | suovatta | suovitta |
| instruktiivi | – | suovin |
| komitatiivi | – | suovine |
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- suova Kielitoimiston sanakirjassa