keko
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- kartionmuotoinen kasa irtonaista ainetta
- (erit.) eräiden muurahaisten rakentama pesä
- (ohjelmointi) dynaamiseen muistinvaraukseen käytettävä vapaa muistialue
- (ohjelmointi) tietorakenne, jolle on ominaista, että sen suurin (tai pienin) alkio on aina helposti saatavilla
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkeko/, [ˈk̟e̞ko̞]
- tavutus: ke‧ko
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | keko | keot |
genetiivi | keon | kekojen |
partitiivi | kekoa | kekoja |
akkusatiivi | keko; keon |
keot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | keossa | keoissa |
elatiivi | keosta | keoista |
illatiivi | kekoon | kekoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | keolla | keoilla |
ablatiivi | keolta | keoilta |
allatiivi | keolle | keoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kekona | kekoina |
translatiivi | keoksi | keoiksi |
abessiivi | keotta | keoitta |
instruktiivi | – | keoin |
komitatiivi | – | kekoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | keo- | |
vahva vartalo | keko- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
1. kartionmuotoinen kasa irtonaista ainetta
|
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
heinäkeko, kekokatto, kekomuurahainen, kekopesä, muurahaiskeko, unikeko
Idiomit muokkaa
- kantaa kortensa kekoon – osallistua omalla panoksellaan johonkin
Aiheesta muualla muokkaa
- keko Kielitoimiston sanakirjassa