Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

keko (1-D)

  1. kartionmuotoinen kasa irtonaista ainetta
  2. (erit.) eräiden muurahaisten rakentama pesä
  3. (ohjelmointi) dynaamiseen muistinvaraukseen käytettävä vapaa muistialue
  4. (ohjelmointi) tietorakenne, jolle on ominaista, että sen suurin (tai pienin) alkio on aina helposti saatavilla

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkeko/, [ˈk̟e̞ko̞]
  • tavutus: ke‧ko

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi keko keot
genetiivi keon kekojen
partitiivi kekoa kekoja
akkusatiivi keko;
keon
keot
sisäpaikallissijat
inessiivi keossa keoissa
elatiivi keosta keoista
illatiivi kekoon kekoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi keolla keoilla
ablatiivi keolta keoilta
allatiivi keolle keoille
muut sijamuodot
essiivi kekona kekoina
translatiivi keoksi keoiksi
abessiivi keotta keoitta
instruktiivi keoin
komitatiivi kekoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo keo-
vahva vartalo keko-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

heinäkeko, kekokatto, kekomuurahainen, kekopesä, muurahaiskeko, unikeko

Idiomit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • keko Kielitoimiston sanakirjassa