kupo
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (vanhahtava) kimppu puituja suoria olkia
- Ana makaili Nuutin talossa uunin päällä kupo olkia vuoteenaan ja loi tutkivan katseen menneisyyteen. (Känä, 1919)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkupo/
- tavutus: ku‧po
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kupo | kuvot |
| genetiivi | kuvon | kupojen |
| partitiivi | kupoa | kupoja |
| akkusatiivi | kupo; kuvon |
kuvot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuvossa | kuvoissa |
| elatiivi | kuvosta | kuvoista |
| illatiivi | kupoon | kupoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuvolla | kuvoilla |
| ablatiivi | kuvolta | kuvoilta |
| allatiivi | kuvolle | kuvoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kupona | kupoina |
| translatiivi | kuvoksi | kuvoiksi |
| abessiivi | kuvotta | kuvoitta |
| instruktiivi | – | kuvoin |
| komitatiivi | – | kupoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kuvo- | |
| vahva vartalo | kupo- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
balttilainen laina[2]
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- kupo Kielitoimiston sanakirjassa
Ido muokkaa
Substantiivi muokkaa
kupo
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-E
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 354. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.