kuhilas
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaakuhilas (41)
- pellolle lyhteistä koottu keko
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkuhilɑs/
- tavutus: ku‧hi‧las
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuhilas | kuhilaat |
| genetiivi | kuhilaan | kuhilaiden kuhilaitten |
| partitiivi | kuhilasta | kuhilaita |
| akkusatiivi | kuhilas; kuhilaan |
kuhilaat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuhilaassa | kuhilaissa |
| elatiivi | kuhilaasta | kuhilaista |
| illatiivi | kuhilaaseen | kuhilaisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuhilaalla | kuhilailla |
| ablatiivi | kuhilaalta | kuhilailta |
| allatiivi | kuhilaalle | kuhilaille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuhilaana | kuhilaina |
| translatiivi | kuhilaaksi | kuhilaiksi |
| abessiivi | kuhilaatta | kuhilaitta |
| instruktiivi | – | kuhilain |
| komitatiivi | – | kuhilaine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuhilaa- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kuhilas- | |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- kuhilas Kielitoimiston sanakirjassa