Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kuhilas (41)

  1. pellolle lyhteistä koottu keko

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkuhilɑs/
  • tavutus: ku‧hi‧las

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuhilas kuhilaat
genetiivi kuhilaan kuhilaiden
kuhilaitten
partitiivi kuhilasta kuhilaita
akkusatiivi kuhilas;
kuhilaan
kuhilaat
sisäpaikallissijat
inessiivi kuhilaassa kuhilaissa
elatiivi kuhilaasta kuhilaista
illatiivi kuhilaaseen kuhilaisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuhilaalla kuhilailla
ablatiivi kuhilaalta kuhilailta
allatiivi kuhilaalle kuhilaille
muut sijamuodot
essiivi kuhilaana kuhilaina
translatiivi kuhilaaksi kuhilaiksi
abessiivi kuhilaatta kuhilaitta
instruktiivi kuhilain
komitatiivi kuhilaine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kuhilaa-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kuhilas-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • kuhilas Kielitoimiston sanakirjassa