SuomiMuokkaa

VerbiMuokkaa

tupata (73-C) (taivutus [luo])

  1. (puhekieltä) ahtaa, sulloa, topata
    Kun ei pellavaa ollut, tyynyt tupattiin täyteen olkia.
  2. (puhekieltä) tuppautua, tungetella
    Mitä sekin oikein aina tänne on tuppaamassa?
  3. (puhekieltä) asettaa jokin varomattomasti tai ajattelemattomasti johonkin
    Älä pulloa uuniin tuppaa!
  4. (puhekieltä) olla taipuvainen, olla tekemäisillään tai tapahtumaisillaan
    Jyrkässä mäessä kottikärry tuppasi papalta aina kaatumaan.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈt̪upɑt̪ɑˣ/
  • tavutus: tu‧pa‧ta

KäännöksetMuokkaa

IdiomitMuokkaa

  • tupata nokkansa johonkin
    1. (kuvaannollisesti) mennä johonkin (varsinkin uteliaisuuttaan)
      Joka paikkaan sekin aina nokkansa tuppaa!
Liittyvät sanatMuokkaa
SynonyymitMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • tupata Kielitoimiston sanakirjassa