tupata (73-B) (taivutus[luo])

  1. (puhekieltä) ahtaa, sulloa, topata
    Kun ei pellavaa ollut, tyynyt tupattiin täyteen olkia.
  2. (puhekieltä) tuppautua, tungetella
    Mitä sekin oikein aina tänne on tuppaamassa?
  3. (puhekieltä) asettaa jokin varomattomasti tai ajattelemattomasti johonkin
    Älä pulloa uuniin tuppaa!
  4. (puhekieltä) olla taipuvainen, olla tekemäisillään tai tapahtumaisillaan
    Jyrkässä mäessä kottikärry tuppasi papalta aina kaatumaan.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪upɑt̪ɑˣ/
  • tavutus: tu‧pa‧ta

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Idiomit

muokkaa
  • tupata nokkansa johonkin
    1. (kuvaannollisesti) mennä johonkin (varsinkin uteliaisuuttaan)
      Joka paikkaan sekin aina nokkansa tuppaa!
Liittyvät sanat
muokkaa
Synonyymit
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • tupata Kielitoimiston sanakirjassa