Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

tuutata (73-C) (taivutus[luo])

  1. (puhekieltä) antaa äänimerkki torvella tai summerilla, töötätä
    Eikö kuski tuutannut? Kyllä, mutta kuuro mies ei kuullut.
  2. (puhekieltä) syöttää ajatuksia, työntää agendaa
    Meille tuutataan joka mediasta, että Australian palot ovat seurausta ilmastonmuutoksesta. (Olli Pusa)

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪uːt̪ɑt̪ɑˣ/
  • tavutus: tuu‧ta‧ta

Etymologia muokkaa

  • [2]: alun perin "syöttää putken täydeltä", toisinaan käytettävä vaihtoehtoinen pruutata-sana myös viittaa syöttämiseen, työntämiseen, tyhjentämiseen

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • tuutata Kielitoimiston sanakirjassa