ulkoa
Suomi
muokkaaAdverbi
muokkaaulkoa (komparatiivi ulompaa, superlatiivi uloimpaa)
- jonkin tilan ulkopuolelta; ulkoa käsin; sisään rakennukseen
- Ulkoa kuuluu suden ulvontaa.
- Ovi oli lukittu ulkoa.
- Tulin juuri ulkoa. Siellä on hirmuinen myräkkä.
- (osaamisesta, oppimisesta, opettelemisesta) muistaa ilman apuvälineitä, ulkomuistista
- Opettelin ulkoa kaikkien maailman maiden pääkaupungit.
- Osaan 1–10:n kertotaulut ulkoa.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈulkoɑ/
- tavutus: ul‧ko‧a
Huomautukset
muokkaaEtymologia
muokkaaKäännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- ulkoa Kielitoimiston sanakirjassa